Sitä olisi ensinmäinen kouluviikko takana ja miljoona edessä!! Mietin vain, että mihin ihmeeseen minun on pääni pitänyt tunkea!?! Tekemistä on enemmän kuin päivässä on tunteja! Suorastaan kauhistuttaa! Tätäkö tämä on koko 4 vuotta? Vai onko tämä vain alun kankeutta ja kauhistelua? Kaikki varmasti rutinoituu ja sitten on helpompaa! Vai onko? Olenko 4 vuoden päästä loppuunpalanut hermoraunio? Kunnianhimo varmaan vie minut valkotakkisten tykö! Noh, toisaalta.. itsepähän tähän olen ryhtynyt, joten ei auta marmattaa! Kuten meille uusille ykkösille tiedotustilaisuudessa sanottiin: olemme onnekkaita ja todella lahjakkaita kun olemme yli 1000 hakijan joukosta valikoituneet! Ei kai tässä siis voi kovin uuno olla? Valitsijat ovat uskoneet että musta on tähän.. eihän ne voi väärässäkään olla! Eihän? Olen todella epävarma näin uuden alun edessä.. epäilen kykyjäni.. epäilen kaikkea..

Onneksi tätä epävarmuuksien ajattelua katkaisee uuden asunnon etsintä projekti! Olisi tarkoitus muuttaa koulupaikkakunnalleni.. Miehen opiskelut ovat kyllä täällä, mutta niitä ei enää ole paljoa, joten on fiksumpaa muuttaa toisaalle! Minulla kun tuota koulua on ainakin puoli viiteen.. Siitä kun sitten huristelen kotiin niin kello onkin jo kuudessa (riippuen liikenteestä, voin olla hieman aikaisemminkin)!! Siinä ei paljoa jää aikaa levolle kun täytyy aloittaa läksyjen tekeminen.. Eikä aikaa jää miehellekkään, saatikka koiralle! Kahta asuntoa mennään sunnuntaina katsomaan.. toivottavasti niistä jompikumpi olisi sellainen, jonka voisi ottaa! Tai jonka saisi.. riippuuhan se aina vuokraajastakin, että ottaako ne tällaisen poppoon vuokralaisikseen vai ei!